sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

PID:in asentaminen Rancilio Silviaan

Postipaketin sisältö
Olen jo muutaman vuoden omistanut Rancilio Silvia -espressokeittimen. Toisinaan olen saanut siitä todella hyvää espressoa, toisinaan taas kitkerää ja lähes juomakelvotonta. Hyvää maitovaahtoa olen oppinut sillä tekemään harjoittelemalla astianpesuaineella. En ole Helsingissä saanut yhtä hyvää maitovaahtoa kuin kahdesta kahvilasta. Surkeat erikoiskahvit Helsingin kahviloissa harmittavatkin, lähes yhtä paljon kuin surkeat espressot kotikeittimestä. Espressopohjaisten juomien juominen olikin sen takia jäänyt viime aikoina hyvin vähäiselle. Uutta innostusta espressoa kohtaan sain Rooman-matkastani, koska siellä sai todella hyvää espressoa, joka oli makeaa ja pähkinäistä, eikä lainkaan kitkerää.

Päätin siis tilata Silviaani PID-kitin Auberilta. PIDin ansiosta pystyn säätämään keittimen lämpötilaa asteen tarkkuudella itse, ja PID pitää keittimen lämpötilan paljon tasaisempana, kuin Silvian oma termostaatti.

Postipaketin sisältö näytti melko pelottavalta, sillä en ole mikään sähköinsinööri tai elektroniikka-asentaja. Printtasin CD:llä tulleet käyttöohjeet ja luin ne kertaalleen läpi. Tilaamani PID -kitti on Auberin paras malli, joka säätää paitsi kahvin uuttolämpötilaa, myös höyryn lämpötilaa joka helpottaa maidon vaahdottamista paljon (Silviassa höyryn lämpötila suorastaan romahtaa höyryttäessä, sillä lämmitin ei ole käytössä höyrytyksen aikana). Lisäksi tässä mallissa on vielä "pre infusion" -ominaisuus, joka valuttaa pienen määrän vettä kahvikakkuun, antaa veden seistä siellä hetken, jonka jälkeen alkaa varsinainen kuuman veden painaminen kakun läpi paineella. Tästä on se etu, että kuumaa vettä ei paineta kuivaan kakkuun suoraan, josta saattaa seurata kanavointia.

Silvia takapaneeli auki.
Vielä ensimmäisen lukukerrankin jälkeen hieman hirvitti, sillä liitoksia ja osia oli melkoisen paljon. Ruuvimeisseleiden lisäksi mitään muita työkaluja ei asentamiseen kuitenkaan tarvita. Seurasin ohjeita tarkasti, ja asennustyöhön meni minulta 90 minuuttia. Homma oli loppujen lopuksi aika helppo, mutta tarkasti ohjeita saa seurata.

Asennuksen jälkeen laitteen käyttö muuttuu. Nyt espresson valmistaminen on helpompaa. Laitteessa on ajastin, joka ensin kostuttaa kakun, odottaa pari sekuntia, jonka jälkeen se valuttaa vettä 25 sekuntia (kaikki ajat ovat itse määriteltävissä). Enää ei siis espresson valmistamiseen tarvita sekuntikelloa, vaan Auber hoitaa ajastukset. Käytössäni oli Lidlin espressopapuja, ja huomasin että Auberin oletusasetuksilla 105C -astetta Lidlin kahvi oli hieman palaneen makuista ja kitkerää. Laskettuani lämpötilaa 3 astetta, oli espresson maku huomattavasti miellyttävämpi eikä kitkerä. Lämpötilahan mitataan vedenlämmittimen yläpuolelta, ulkopinnalta. Se ei siis ole keittimestä ulos tulevan veden lämpötila. Tämä on jotain sellaista, jota aikaisemmin ei juuri olisi pystynyt tekemään, eikä pysty juuri millään muullakaan laitteella ilman modausta. Nyt kun ajastus ja lämpötila ovat PIDin hoidossa, voi itse keskittyä jauhatusasteen ja kahvin määrän säätämiseen. Luultavasti lämpötilaa joutuu vähän säätämään pavusta riippuen, mutta nyt on mahdollisuus.

Olen hankintaani ensimmäisen päivän perusteella tyytyväinen. Espressoshottien laatu varmasti tulee tasaantumaan, ja nyt voi varmasti syyttää enää itseään, jos kahvista tulee juomakelvotonta. 



PID asennettuna ja toiminnassa. Lämmittimen ulkolämötila 68 astetta.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Bulgogi-tyylinen naudan ulkofile sous videllä prepattuna

Tämä ohje on tuoreimmasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, sillä erotuksella että minä esikypsensin ja mureutin lihaa vesihauteessa.

Ensin naudan ulkofile leikataan tuollaisiksi 3-4 cm palasiksi ja marinoidaan. Marinaadiin tulee:
4 limen mehu
2 limen kuori raastettuna
6 valkosipulin kynttä
3 cm siivu inkivääriä hienoksi silputtuna
1,3 dl riisiviinietikkaa
1,3 dl soijakastiketta (minä käytin japanilaista soijakastiketta)
1,3 dl makeaa chilikastiketta
4 rkl hunajaa

Sen jälkeen nautasiivut sekä myöhemmin varrastikkuina käytettävät sitruunaruohot pistetään marinaadiin vähintään 8 tunniksi. Itse pistin koko setin vakuumipussiin ja jääkaappiin yöksi. Seuraavana aamuna pidin vielä lihoja esikypsymässä ja mureutumassa 50C -asteisessa vesihauteessa.

En tiedä millä ilveellä lihat olisi pitänyt saanut seivästettyä sitruunaruohoilla. Minulta se ei onnistunut lähimainkaan. Ehkä sitruunaruohojen ohuemmat kärjet olisi pitänyt leikata pois, tai kenties liha olisi pitänyt lävistää etukäteen. Koska sitruunaruohovartaat ei onnistuneet, kypsensin lihan ilman vartaita erittäin kuumassa pallogrillissä. Esikypsennyksen hyvä puoli on se, että voi käyttää tosi kuumaa grilliä pelkäämättä että liha jää täysin raa'aksi. Vaikka 50C -sisälämpötila onkin "raaka" eli rare, niin ei se kylmällä, liukkaalla tavalla varsinaisesti enää raaka ole.

Lihoista tuli erittäin maukkaita ja erittäin mehukkaita ja mureita. Liha oli siis erittäin mureaa. Ruoka & Viinin ohjeiden mukaan tehty salaattikin oli mainio kaveri lihalle. Hyvä resepti, ja tulen käyttämään jatkossakin!
Mehukas liha maistui kaikille.